maanantai 30. tammikuuta 2017

Sekalaisia ajatuksia

Palasin lukemaan pari vuotta vanhoja postauksia. Pintaan nousi monenlaisia tunteita. Päälimmäisenä tietenkin ikävä Ässän kanssa vietettyjä hetkiä ja sitä aikaa, jota voisi melkein kutsua nuoruudeksi. Eihän ihminen parissa vuodessa tietenkään muutu aikuiseksi, mutta koen, että kotoa pois lähteminen on kasvattuanut minua monella tapaa. 

Kun katson kahden vuoden takaista minää, nään siinä paljon enemmän lapsenomaisia piirteitä verrattuna nykyiseen. Teksteissä halusin antaa kaikesta positiivisen kuvan, ihan kuin elämä olisi aina kovin helppoa. Katson videoita ja mietin, miten vähän onkaan riittänyt siihen, että treenit tuntuivat onnistuneilta. Unohtamatta sitä, että nettiin laitettuihin videoihin on vielä ehdottomasti rajattu ratsastuksen parhaat pätkät ja videoita on varmasti muokattu ties kuinka kauan. Meno ei suoraan sanottuna hääviltä näytä, ja sen takia joskus mietinkin poistavani materiaalin kaikkien nähtäviltä. Ajattelen kuitenkin, ettei kukaan ole seppä syntyessään.

Kohta on kulunut jo neljä vuotta siitäkin kun Ässä seisoi tallin käytävällä odottamassa meidän toista koeratsastusta
Tämä blogi on ollut minulle ikäänkuin päiväkirja, vaikka valitettavasti edellisenä vuonna kirjoitin todella harvoin. Tuntui, että se oli aikaa jolloin minun oikeasti piti opetella huolehtimaan itsestäni ja omista asioistani. Jouduin tekemään päätöksiä, ja tarvitsin vähän omaa rauhaa miettiä, mitä oikeasti teen. Jostain syystä olen taas tässä, tietokoneen ääressä kirjottamassa hyvin epämääräisiä ajatuksia julkaistavaksi. Voin luvata, että tämänkin postauksen julkaisemista mietin varmasti useamman kerran. Olen huomannut, että toisinaan on helpompi pitää ajatukset vain omassa pienessä päässään, mutta toisinaan ei bloggaamisessakaan mitään vikaa ole. 

Tämän blogin lukijakunta kerääntyi lähestulkoon kokonaan sinä aikana kun vielä asuin Suomessa ja olin yksi tavallinen hevosharrastaja muiden joukossa. Uskon, että monet rekisteröityneet lukijat ovat poistuneet kuvioista ja unohtaneet koko Elämäni valttikortin, mutta viimeisen postauksen julkaistuani klikkausten määrä todisti, että kyllä vielä joitakin kiinnostaa lukea postauksiani. Tai vaikkei niinkään se lukeminen kiinnosta, niin ehkä mielenkiinto muuttunutta tilannettani kohtaan sai aikaan kävijämääräkäyrän nousun. 

Voin kuitenkin sanoa, että viimeistään nyt tämä blogi on kokenut suuren muutoksen. Suurin syy muutokseen on muuttuneet intressit tätä lajia kohtaan. En ole enää se ponitytönomainen tyyppi, jonka elämä pyörii täysin yhden hevosen ympärillä. Täällä ollessa olen ehdottomasti tykästynyt nuorten hevosten kanssa työskentelyyn, ja niiden kehittäminen onkin parasta mitä tiedän. Haluan tulevaisuudessa pystyä ratsastamaan ihan kaikenlaisilla hevosilla, sekä ratkaisemaan vähän vaikeampiakin ongelmia. Välillä mietin, miten siistiä jos tästä tulisikin ammatti. Toisinaan taas mietin sitä, miten paljon Suomessa on ihmisiä joita ikävöin. Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen siihen miten hyvin mulla on asiat, aika näyttää mihin tieni vie hevosten parissa.

(c) Essi Salminen
(c) Helena Kilpinen

maanantai 23. tammikuuta 2017

Kiitos kaikesta Ässä ♥


Hei vaan! Tämä blogi ei ole aivan pysynyt ajan tasalla viime aikoina. Tilanne on nyt juurikin se, että Ässä saatiin myytyä edellis vuoden lopulla. Meidän perheeseen siis kuuluu enää vain yksi hevonen. Olen suunnattoman kiitollinen Ässälle kaikista yhteisistä hyvistä vuosista, mutta kuten jo aiemmin olen kirjottanut, nyt oli aika siirtyä eteen päin. Mainittakoon vielä, että Ässä sai itselleen ihanan  ja rakastavan kodin, joten sen puolesta ei tarvitse ollenkaan olla huolissaan. 

kuvat (c) Roosa Roth
Alina piti Jouluna kolmen viikon mittaisen loman. Kaksi viikkoa olin itse Suomessa lomalla ja sieltähän sain tietenkin jonkun influenssan, jonka takia makasin vielä yhden viikon sängyn pohjalla. Pitkittyneestä lomasta huolimatta Alinan kanssa treenit ovat edenneet hyvää vauhtia. Se on saanut paljon lisää voimaa ja ihan ylipäätään perusjutut ovat alkaneet sujua kokoajan paremmin ja paremmin. Tossa alla on pieni videopätkä neidistä, mikä kuvattiin juuri ennen joululomalle lähtöä! :)



Uuden hevosen ostaminen sekä edellisen myyminen aiheutti kieltämättä stressiä. Täytyi todella miettiä, että onhan nämä varmasti oikeita päätöksiä. Nyt voin kuitenkin todeta, että tämän hetken fiilis on selkeästi helpottunut. Kuten monestikin sanotaa, yleensä ne oikeat ratkaisut ovat niitä vaikeimpia. Sen sain taas todeta järkipuheeksi. 

Kuten monet ovat jo saattaneet huomata, olen viihtynyt täällä huomattavasti odotettua pidempään. Mitä pidemmäksi aikaa jään, sitä vaikeampaa on tehdä päätöksiä tulevan suhteen. Näillä näkymin olen keväällä tulossa pääsykokeisiin Suomeen, ja mahdollisesti palaamassa syksyksi kouluun, mutta toinen mahdollisuus on taas jäädä tänne. Tilanne tuntuu mahdottoman vaikealta, sillä ratsastaminen on yksi parhaista asioista mitä tiedän, mutta Suomessa taas on perhe ja kaverit. Kuitenkin tiedän, ettei mulla olisi ikipäivänä mahdolliuutta harrastaa tätä lajia Suomessa samalla tavalla kuin täällä. Olen viime aikoina päässyt ratsastamaan aina vaan enemmän. Olen päässyt laittamaan hevosia satulaan sekä sisäänratsastamaan niitä. Olen päässyt myös tekemään töitä paljon nuorten kanssa ja olen oppinut paljon hevosten kouluttamisesta. Nuoret hevoset ovatkin ehdottomasti ihan ykkösjuttu! Parasta on nähdä niiden kehittyvän aina kerta kerralta. Toki niiden kanssa koeataan myös jokseenkin vaikeita vastoinkäymisiä, mutta kyllä aina sinnikkyys palkitaan.

Alempaan kuvaan olette saattaneet jo parikin kuukautta sitten törmätä instagramissa. Kuvassa oleva fiilis kuvastaa hyvin sitä, miten kiitollinen oon tästä mahdollisuudesta just nyt! 

Kuva, jonka Mimmi Laaksonen (@elamanivalttikortti) julkaisi

Menestyksekästä vuotta 2017 kaikille!

maanantai 5. joulukuuta 2016

Alina esittäytyy


Moi! Tänne Saksaan kuuluu pelkkää hyvää. Viime kerralla kerroin teille tekemästäni vaikeasta päätöksestä, jonka olemme onneksi saaneet todeta oikeinkin onnistuneeksi sellaiseksi. Minulle siis etsittiin uusi hevonen, ja Ässä laitettiin myyntiin. Tällä hetkellä Ässä on Suomessa myynnissä, eli jos joku mahtaa etsiä sen tyyppistä hevosta niin kannattaa ottaa yhteyttä!

Alinan, eli minun uuden treenikaverin kanssa meillä on yhteistyö lähtenyt hyvin sujumaan. Alina on 5-vuotias lupaava kouluhevosen alku. Se on varsonut 4-vuotiskesänä, ja ratsastamaan sillä on ruvettu vasta sen jälkeen. Varsomisen vuoksi se on siis huomattavasti ikäisiään jäljessä. Kuitenkin positiivisena pidän sitä, että hevosta ei ainakaan ole päästy ratsastamalla rasittamaan liikaa kasvuvaiheessa. Uskon neidin olevan nyt kropaltaan aikalailla valmis, joten nyt jos koska voi viimeistään ruveta työskentelemään niin sanotusti normaalisti.


Kyseessä on hyvinkin kiltti tapaus, mutta myös luonnetta ja energiaa löytyy. Meille tullessa Alina oli ratsastaessa todella hidas ja aivan pohkeen takana. Se oli asia, joka silloin vähän epäilytti. Mietin, että saanko varmasti hevosen ratsastettua pohkeen eteen. Tämä ajatus osoittautuikin onneksi ihan turhaksi, sillä ei mennyt kauaakaan kun kaveri viiletti menemään ihan omalla moottorilla. Tällä hetkellä kun joinakin päivinä on pientäkin pakkasta, niin olen nähnyt parhaaksi päästää Alinaa ensin vähän liinaan juoksemaan niin että siinä neiti saa vetää omat rodeonsa, ja sen jälkeen voinkin rauhallisin mielin mennä kyytiin. Se kun tuppaa hiukan villiintymään kylmistä ilmoista!

Vaikka Alina on tänä vuonna jo 5-vuotias, sen kanssa on täytynyt keskittyä ihan siihen kaikkein yksinkertaisimpaan perustyöskentelyyn, johon kaikki muu tulevaisuudessakin perustuu. Se ei ihan kauheasti ollut tehnyt meille tullessa, eikä myöskään juuri mitään osannutkaan. Tosin en voi kyllä sanoa että muutamassa kuukaudessa se ihan kauheasti olisikaan oppinut, mutta lisää voimaa se on saanut ja monet asiat sujuvat huomattavasti paremmin kuin alussa. Tärkein oivallus on ollut, että se on oppinut vähän mitä ratsastaja tarkoittaa jalalla, sen seurauksena sitä ollaan saatu suoremmaksi ja rehellisemmin pohkeen ja ohjan väliin. Tällä hetkellä asiaa työstetään jatkuvasti silti lisää, jotta saadaan hevonen vielä rehellisemmin selän läpi. 

Ylemmät kouluratsastuskuvat ovat ihan meidän yhteisen taipaleen alkuajoilta. Alinalta löytyy laadukkaat askellajit, mutta voimaa sillä on edelleen liian vähän. Uskon, että laukasta saadaan työstettyä melko hieno, sillä kuvistakin näkee sen, miten takajalat ovat mukana menossa. Alempana sitten taas on kuvia peltorallittelusta. Nuoren hevosen kanssa on tärkeä tehdä kaikkea vaihtelevaa, joten mikäs sen parempaa kun mennä isoille laitumille laukkailemaan ylämäkiä. Sehän on myös mitä parhainta pepputreeniä! 


Nyt kun Ässä ei ole enää kuvioissa, täytyisi ehkä tämän blogin kokea jonkinlainen muodonmuutos. Mulla vaan ei ole minkäänlaisia ideoita uuden nimen suhteen, mutta jos jollakin teistä on, niin saa ehdottaa!

Ihanaa joulun odotusta kaikille!